Hyvinvointialueyhtiö Hyvil on huolissaan hyvinvointialueiden kantokyvystä

Hyvil kantaa huolta hyvinvointialueiden toimintamahdollisuuksista. Budjettiriihi ei tuonut hyvinvointialueille juurikaan uutta informaatiota. Tiedossa olevat rahoituksen 290 M € leikkaukset mm. asiakasmaksujen merkittävän korotuksen tai perusterveydenhuollon hoitoonpääsyn hidastamisen perusteella on jo aiemmin tunnistettu. Säästöpotentiaali on laskennallinen, eikä arviomme mukaan tule toteutumaan täysimääräisesti.

Vaikuttavat säästötoimenpiteet tarvitsevat yhteistyötä ja luottamusta

Tarvitsemme kustannusvaikutteisia kansallisia ratkaisuja, priorisointia ja lakimuutoksia, jotta hyvinvointialueet pystyvät vastaamaan siihen säästövaatimukseen, joka niille on budjettiriihessä annettu. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä, keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta hyvinvointialueiden, kuntien, valtion sekä yritysmaailman johdon kesken. Pelkällä syyllistämisellä ei menestytä. Tarvitaan nopeasti myös lainsäädännöllisiä ratkaisuja, joilla resurssit kohdennetaan vain kaikkein tärkeimpään.

Kaikilla hyvinvointialueilla on käynnistetty ennakkoluulottomasti toiminnan muutoksia. Taloutta on tasapainotettu niillä keinoilla, joita alueilla on käytettävissään lakia ja hyvän hoidon periaatteita rikkomatta. Hyvinvointialueet eivät voi, eivätkä halua rikkoa lakia säästövaatimustenkaan alla. Tämä edellyttää hyvinvointialueilla poikkeuksellisen kipeitä ratkaisuja, jotka sattuvat tavalliseen suomalaiseen. Hyvinvointialueet tekevät valtion tehtäväksiannosta konkreettista säästötyötä ihmisten keskellä.

Toiminnan kehittäminen on säästämisen ytimessä ja edellyttää muutosta. Näille välttämättömille muutoksille tarvitaan alueilla yhteiskunnallista hyväksyntää.  Palveluiden turvaaminen ei aina tarkoita vanhan säilyttämistä. Hyvinvoinnista on yhteinen vastuu myös kuntien kanssa. On keskityttävä ratkaisuhakuisesti perusasioihin.

Kustannukset nousivat indeksiä enemmän

Hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne on ollut ennakoitua vaikeampi käynnistymisvaiheesta lähtien. Hyvinvointialueita luotaessa ei voitu riittävästi tunnistaa yhteiskunnallista tilannetta, jossa toiminta käynnistyi. Tämä heijastuu nyt hyvinvointialueita koskevaan lainsäädäntöön ja rahoitusjärjestelmään.

Rahoituksen kasvun perusteena oleva hyvinvointialueindeksi ei noin 2,5 % tasossa kattanut kuin murto-osan kustannuskasvusta. Samalla yhä useampi suomalainen siirtyi eri syistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja hoidon piiriin.

Ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen inflaatio kasvoi selvästi ennakoitua nopeammin. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantokustannukset kasvoivat erityisen paljon. Vuokratyövoiman hintakehitys kasvoi oman työn hintaa selvästi enemmän. Ostopalveluiden käyttö kasvoi hoitovelan purun ja henkilöstöpulan vuoksi, ostopalveluntuottajien hinnankorotukset olivat poikkeuksellisen korkeita, jopa 30 – 40%. Lääketieteen kehittyminenkin nostaa usein kustannuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö sai ansaitsemansa palkankorotuksen, joka oli yleistä ansiomuutosta suurempi.

Rahoitusjärjestelmä korjaa takautuvasti pitkällä viiveellä itseään. Yksittäisen hyvinvointialueen näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että lähes kaikki alueet tekevät merkittävää alijäämää. Rahoitusjärjestelmän valossa jokainen hyvinvointialue ja sen työntekijä, johtaja ja luottamushenkilö kokee epäonnistuvansa. Erityistilanteita varten kirjoitettu pykälä arviointimenettelystä on muuttumassa tavanomaiseksi arjeksi.

Osa budjettiriihen säästöratkaisuista saattaa johtaa väestön lisääntyvään palvelutarpeeseen hyvinvointialueilla. Talouden tasapainottamisen tarve kansallisesti on kuitenkin välttämätöntä. Hyvinvointialueet tekevät kaiken voitavansa kansantalouden tilan parantamiseksi.

Lisätietoja: