Vaalikelpoisuus ja esteellisyys tarkoittavat eri asioita. Vaalikelpoisuudessa on kyse siitä, voiko henkilö ylipäätään toimia ja tulla valituksi toimielimen luottamushenkilöksi. Esteellisyys eli jääviys kohdistuu aina tietyn yksittäisen asian käsittelyyn.
Hyvinvointialuelain 10 luvussa säädetään yleisestä vaalikelpoisuudesta hyvinvointialueen luottamustoimiin sekä toimielinkohtaisista vaalikelpoisuuden rajoituksista. Vaalikelpoisuuden rajoitukset ovat poikkeus hyvinvointialueiden asukkaisen oikeudesta osallistua hyvinvointialueensa hallintoon. Oikeuksia rajoittavien säännöksiä on yleensä tulkittava suppeasti. Rajatapauksessa henkilö katsotaan vaalikelpoiseksi.
Esteellisyydestä hyvinvointialueen toimielimissä säädetään hyvinvointialuelain 102 §:ssä ja hallintolain 27–30 §:ssä. Esteellisen henkilön on ilmoitettava ensisijaisesti itse esteellisyydestään. Henkilön on lisäksi toimielimen pyynnöstä esitettävä selvitys seikoista, joilla voi olla merkitystä hänen esteellisyytensä arvioinnissa. Epäselvässä tilanteessa suositamme, että henkilö itse jäävää itsensä.
Hyvinvointialueiden ja kuntien vaalikelpoisuus- ja esteellisyyssäännökset, samoin kuin niitä koskevat tulkinnat, vastaavat pääsääntöisesti toisiaan. Lähtökohtana on, että aluehallitukseen vaalikelpoisen pitäisi olla vaalikelpoinen myös aluevaltuustoon. Esteellisyyssäännöksiä laadittaessa ei ole kuitenkaan otettu huomioon hyvinvointialueiden ja kuntien luottamushenkilöiden kaksoisrooleja.